torstai 22. helmikuuta 2018

Eräs vanha nalle ja sen uusi elämä

Postipaketissa saapui vanha nalle korjattavaksi.
Se on elänyt pitkän elämän rakastettuna nallena.
Onnellinen pikkutyttö on saanut nallen äidiltään vuonna 1955...

Vähän surullisena se katseli nappisilmillään.
Nalle istui päiväkaudet puusohvalla odotellen korjaustaan.
Näytti oikeasti siltä, että se katsoi haikeana toisessa reunassa istuvia nalleja...
Kyllä se sitten pääsi samaan joukkoon meidän perheen nallejen kanssa!

 Nallen kaikki raajat sekä pää olivat vuosikymmenten saatossa irronneet
ja ne oli ommeltu kiinni vartaloon.

 Nalle piti purkaa ja tyhjentää lähes alkutekijöihinsä,
että sain kiinnitettyä pään ja raajat uusilla nivelillä takaisin vartaloon. 

 Nyt minä alan olla taas ehjä!
Varovaista täyttämistä puulastulla ja villalla, ettei hapristunut kangas mene rikki.
Nappisilmien tilalle lasisilmät, paikkoja ja korjauksia, uudet ompeleet kynsiin
sekä napakka kirsu.
Nallen uusi elämä alkaa...

Puhdistamisen jälkeen nalle kuivatteli turkkiaan uunin edessä...

Valmiina, lähdössä kotiin; oman rakkaan ihmisen luokse.
Hyvää elämää sinulle, nalle!

Tämä kuva tuli, kun nalle oli saapunut kotiin.

(Postin kulkunopeus yllätti mennen, tullen:
Nalle matkusti luokseni VIIKON!
Mutta paluumatka sujui rivakammin - jo seuraavana päivänä oli nalle perillä...)

Nalle Tietäväinen sai Vanhasta Nallesta kaverin; - vai toisin päin?
Vanha nalle sai Nalle Tietäväisestä kaverin.
Ehkäpä ne ovat yhdessä seuraavat vuosikymmenet.
Nallet saavat lohtua toistensa seurasta.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti