torstai 31. lokakuuta 2013

MYYNNISSÄ OLEVAT NALLET

Tässäpä tietoja ja esittelyt Louhi-Nallen myynnissä olevista nalleista.
Lisätietoja saa minulta ottamalla yhteyttä sähköpostilla tai soittamalla.
p.otronen@telemail.fi
050 4076166

Pääasiassa nallet viettävät lokoisia nallenpäiviä
Käsityöyhdistys Lipin myymälässä,
Kievarintie 2 A 3, Ylämyllyllä. (Liperi, Pohjois-Karjala, Suomi Finland)

Välillä käyn hakemassa nallet kotiin, jos asiakas haluaa katsella niitä
täällä syntysijoillaan Louhi-Nallen tiloissa.

Nallet ovat siis aitoja ja yksilöllisiä, käsinommeltuja nalleja.
Materiaalina on mohairvilla. (Joskus myös viskoosi tai alpakka).
Nallella on liikkuvat nivelet ja lasiset silmät.
Täytteenä on suomalainen puulastu, joka on pakattu nalleen tiukaksi ja kovaksi.
Nalle ei siis ole mikään pehmyt luttana!
Nallen pituus on mitattu seisoen.
Nallen voi antaa ihan kaiken ikäiselle;
lasisten silmien takia kuitenkin ihan pienten lasten kanssa valvotusti.
Jokaisella nallella on oma nimi ja syntymäaika.
Lisäksi nallen mukana tulee hoito-ohjeet ja pieni tarina kyseisestä nallesta.
Valmistan nalleja myös tilauksesta tietyn kokoisena ja valitusta karvasta.
Silloin voi saada nallen myös sen nimisenä, kuin haluaa.

 HONGOTAR, 13.9.2023.
Pituus noin 33 cm, tummanruskeat silmät.
Mohairkarva on mustanpuhuvaa ruskeaa, kiharaista. Tassunpohjat nahkaa.
Hongotar on karhujen esiäiti, ei sen vähempää!
Hongotar on lempeäsydäminen nalle. Sillä on maha täynnä puolukoita ja
syksyä rakastava nalle vain nauttii köllötellen tuulessa huojuvien mäntyjen alla...
Ystävän kanssa köllöttely on paljon mukavampaa!


 AVRAMI, 5.9.2023.
Pituus noin 30 cm, silmät mustanpuhuvan ruskeat.
Mohairvilla on tiheää, suklaanruskeaa. Tassunpohjat nahkaa.
Avrami valmistui syyskuisen sateen ropinaan.
Nalle vetää kumikengät jalkaan ja sadetakin ylleen ja suuntaa ystävän kanssa
pisaroivan metsän kätköihin tuoksuttelemaan syksyä.


 NOEL, 21.2.2018.
Pituus 35 cm, mustat silmät.
Mohair ns. marsupilamia, nahkaiset tassunpohjat.
Noel on lempeä ja elämänmyönteinen nalle.
Se tietää, että talven jälkeen tulee kevät ja luonto herää vihreyteen.
Sinne vihreyteen Noel haluaa viedä ystävän...

 OSMA, 30.8.2023.
Pituus 22 cm, tummanruskeat silmät.
Ruskeaa lyhytkarvaista ja vaalean pilkullista mohairkarvaa; tassunpohjat ruskeaa nahkaa.
Osma on loppukesän nalle. Se on täynnä tuulen säveliä ja auringon lämpöä.
Osma on nalle lempeimmästä päästä.

 HEINÄ, 28.7.2023.
Pituus 20 cm, tummanruskeat silmät.
Keltaista viskoosia, tassunpohjat nahkaa.
Heinä on täynnä lupausta kesästä, lämmöstä ja auringosta.
Lupaus myös uusista hetkistä, ystävyydestä ja luottamuksesta.
Heinä on lämminsydäminen nalle.
 

 KASTANJA, 31.5.2023.
Pituus 35 cm, tummanruskeat silmät.
Mohairkarva kastanjanruskeaa, paksua ja kiharaista. Tassunpohjat nahkaa.
Kastanja valmistui alkukesän leikkivään auringonpaisteeseen
ja sai samalla yllättävän sadekuuron niskaansa.
Kastanja on lempeä ja hyväntuulinen nalle.

 

 LUMO, 22.5.2023.
Pituus noin 10 cm, mustat silmät.
Mohairkarva vaalean keltaista, tassunpohjat nahkaa.
Lumo on huumaantunut alkukesän lämmöstä ja kielon tuoksusta.
Lumo rakastaa metsässä patikointeja yhdessä ystävän kanssa.
 

 VILJA, 30.4.2023.
Pituus noin 20 cm, tummanruskeat silmät.
Mohairkarva kullankeltaista, pitkää ja kiharaista. Tassunpohjat ruskeaa nahkaa.
Vilja istuu keväisen pellon reunalla ja kuuntelee mustarastaan laulua
ja nalle miettii, että miksi siinä soinnissa on surumielinen sävy...
Kevät ja Vilja ovat toivoa täynnä.

 

 PATINA, 1.4.2023.        (Myynnissä Taitopaja Kehrässä Siilinjärvellä)
Pituus 32 cm, mustat silmät.
Mohairkarva on paksua, harmaata; tassunpohjat mustaa nahkaa.
Patinalla on vahva usko siihen, että elämä kannattelee, vaikka pintaan tulisikin ajan patinaa ja kolhuja.
Patina antaa suojan ja vahvuuden, mutta laskee läpi aidon tunteen joka kantaa.


 SILMU, 19.3.2023.    (Silmu on myynnissä Taitopaja Kehrässä Siilinjärvellä)
Pituus 23 cm, tummanruskeat silmät.
Mohairkarva on vaalean ruskeaa, paksun kiharaista; tassunpohjat ruskeaa nahkaa.
Silmu on kuin lupaus kevään kasvun voimasta.
Silmu uskoo vakaasti valon ja lämmön lisääntyvän. Nallerakkautta täynnä!


 ELIAS, 28.2.2023.
Pituus 25 cm, tummanruskeat silmät.
Mohairkarva kiharaista, tummanpuhuvaa ruskeaa, tassunpohjat nahkaa.
Elias valmistui Kalevalan päivänä; sillä on juuret syvällä maassa ja perinteissä.
Elias on vakaa ja uskollinen nalle.

 PENNI, 23.3.2022.                 (Penni on myynnissä Villa Oraksessa Kolilla)
Pituus 24 cm, tummanruskeat silmät.
Mohairkarva tiheän kiharaista, maitokahvin väristä; tassunpohjat nahkaa.
Penni on täydet 24 senttiä!
Penni on täynnä kevään valoa ja voimaa ja se painelee menemään pitkin hankiaisia.
Nalle rakastaa auringon lämpöä.

 

 PEACE, 8.3.2022.
Pituus 21 cm, ruskeat silmät.
Mohairkarva on kullankeltaista, tuuheaa ja vähän kiharaista. Tassunpohjat nahkaa.
Peace valmistui kansainvälisenä Naistenpäivänä ja se on täynnä
voimaa, lohtua, iloa ja rakkautta.
Peace on kastettu hiljalleen leijailevilla lumihiutaleilla
ja se toivoo rauhaa ja lempeyttä kaikille.


 UTUKKA, 17.1.2022.          
Pituus 12 cm, silmät mustat.
Nalle on tehty keltaisesta, perinteisestä viskoosista, tassunpohjat ovat mokkanahkaiset.
Utukka on uuden pakkaslumen nalle. Se tulla pölähti maailmaan myrskytuulen mukana!
Utukka on pieni ja pippurinen nalle.
Se tarpoo vastatuuleen ja nauttii jokaisesta hetkestä.


 TERRA, 16.1.2022.
Pituus 12 cm, mustat silmät.
Mohairkarva on kullanruskeaa, tassunpohjat nahkaa.
Terra on puuhakas pikkunalle, joka ei malta edes talviunille.
Se haluaa seurata, miten tammikuun tuulet tiputtelevat kuusenkävyt maahan.

 

   SYKSY, 5.9.2019.
Pituus 28 cm, vihreään vivahtavat mustat silmät.
Mohairkarva on hennonvihreää, kiharaista.
Tassunpohjat vihreää nahkaa.
Syksy on lempeä ja rakastettava nalle;
se rakastaa syksyä, sen kauniita värejä ja tuulisia päiviä.
Puolukkamättäät odottavat Syksyä ja ystävää poimimaan punaiset herkut talteen.
 


 FEODOR, 3.3.2019.
Pituus 35 cm, tummanruskeat silmät.
Mohairkarva on tummanruskeaa, tiheää ja taipuisaa.
Tassunpohjat nahkaa.
Feodor valmistui laskiaissunnuntaina ja se rakastaa vauhtia ja
pöllyävää lunta mäenlaskussa. 


  LUMIKKI, 8.1.2019.
Pituus 30 cm, mustat silmät.
Mohairkarva tuuheaa pystyä mustaa ja valkoista.
Silmien mustat läikät on ommeltu kiinni valkoisen päälle.
Tassunpohjat ovat mustaa mokkanahkaa.
Lumikki on leikkisä ja yllätyksiä rakastava pandanalle.


 ONDREI, 7.1.2019.
Pituus 33 cm, mustat silmät.
Mohairkarva on tummanviininpunaista, karviaisen väristä, tuuheaa ja kiharaista.
Tassunpohjat samanväristä nahkaa.
Ondrei on vahva ja voimakas, lempeän luonteen omaava nalle.
Oikein ihanasti sylitettävän kokoinen.


 PAKKANEN, 4.1.2019.
Pituus 31 cm, mustat silmät.
Pandanalle; valkoista ja mustaa tiheää pystyä mohairia.
Silmän mustat läikät on ommeltu kiinni valmiiseen päähän.
Tassunpohjat mustaa aitoa nahkaa.
Pakkanen on hellyttävä, talvea rakastava pandanalle.

 

 JYSKY, 31.1.2018.
Pituus 51 cm, mustat silmät.
Mohairkarva on sysimustaa, lyhyttä ja tuuheaa.
Tassunpohjat ovat mustaa nahkaa.
Jysky on erittäin kookas ja turvallinen nalle.
Jysky valmistui kuunpimennyksen päivänä ja siksi se haaveilee pääsevänsä
kuutamokävelylle rakkaan ystävän kanssa.


  JERMU, 21.1.2018.
Pituus 28 cm, mustat silmät.
Kahta mohairkarvaa; tummanruskeaan vivahtava musta tuuhea karva
sekä pilkullinen ns. marsupilamikarva, josta nallen maha, korvien etupuoli ja häntä.
Tassunpohjat mustaa nahkaa.
Jyskyllä on lyhyet ja tanakat jalat sekä pullea maha ja häntä.
Nalle seisoo jämäkästi ja siitä saa uskollisen ystävän,
joka ei pakene viereltäsi suurissakaan elämän myrskyissä.
                

 KEIJU, 21.9.2017
Pituus 37 cm, vihreät silmät.
Mohairkarva on valkoinen, pitkä ja kiharainen.
Tassunpohjat ovat harmaata nahkaa.
Keiju on hoikahko, solakka ja salaperäinen nalle.
Keiju vie sinut seikkailulle satumetsän siimekseen kuuntelemaan,
kuinka tuuli laulaa kuusten oksistoissa.

  
 AAVA. 13.3.2013.
Pituus 38 cm, mustat silmät.
Valkoinen, kiharainen mohairkarva. Tassunpohjat ovat aitoa nahkaa.
Aava on kookas, tanakasti omilla jaloillaan seisova
tyyni ja rauhallinen nalle.


 NIILA. 24.4.2013.
Pituus 29 cm, mustat silmät.
Vaaleansininen, tuuhea mohairvilla. Tassunpohjat nahkaa.
Syntynyt sinivuokkojen aikaan,
siitä syystä se rakastaa kevättä yli kaiken.


 KLAUDIA. 17.9.2013.
Pituus 20 cm, mustasilmäinen.
Valkoinen, harva mohairkarva.Tassunpohjat nahkaa.
Iloinen ja hyväntuulinen tyttönalle.
Syksyn nalle, eikä lainkaan odota talvea
vaan haaveilee lämpimistä ja valoisista kesäöistä....
 


 VERNU, 9.2.2020.
Pituus 40 cm, tummanruskeat silmät.
Keltainen viskoosi, ns. perinteinen nallemateriaali. Tassunpohjat myös viskoosia.
Vernu rakastaa valoa!
Se odottaa joka aamu auringonnousua ja se haluaa leikkiä auringonsäteitten kanssa.
Vernu tuo iloa ja valoa.

 

 KOSMOS. 28.2.2020.
Pituus 36 cm, ruskeat silmät.
Mohairvilla on ns. siilikarvaa; piikikkään oloista ja ruskean kirjavaa.
Tassunpohjat ovat tummanruskeaa mokkanahkaa.
Kosmos on jämäkkä ja kookas nalle.
Sillä on lämmin sydän ja se on hukan salaperäinenkin...
Kosmos-nallen kanssa elämä ei ole yksitoikkoista!


sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Nallepäivä

Hyvää Kansainvälistä Nallepäivää
kaikille nalleystäville!


"Pelkkää ihmettä koko elämä on!
Kummat sattumat, tuskat ja ilot sen täyttää,
ja ihminen pieni ja suojaton
loi seuraksi nallen, sitä turvana käyttää.
Sillä nalle on leppoisa ja vankka,
jos elon polku on tosi ja rankka."

(Ted Mentenin mukaan Hannele Huovi)

torstai 24. lokakuuta 2013

Kotikuusi

Tämä on tarina meidän kotikuusesta,
isäntäkuusesta.


Miulle se kuusi oli ollut siinä aina.
Talon takana, metsän reunassa.
Korkeimmalla paikalla.
Kuusivanhus. Suurin ja komein.
Toisesta reunasta se ikäänkuin
lepäsi laakean kiven päällä.
Isot oksat viistivät maata.
Kun alaoksat kuivuivat, niitä sahattiin pois.
Oikeaoppisesti jätettiin oksatapit runkoon.
Latva kohosi n. 25 metrin korkeuteen.
Jossain vaiheessa latva oli vaurioitunut,
ja se kasvoi kaksihaaraisena.
Se oli nähnyt elämää tällä tilalla
usean sukupolven ajan.


Kahden aikuisen kädet eivät ihan
yltäneet toisiinsa rungon ympäri.
Nuorena tyttönä kiipesimme siskon kanssa
yhtenä kesänä kuuseen, aika korkealle.
Sieltä näkyi Outokummun kaivoksen rakennukset,
kirkontornit myös Viinijärveltä ja Liperistä
 - ja paljon muuta.

Joskus aikuisena yritin kiivetä uudelleen.
Korkeanpaikan kammo iski,
enkä pystynytkään kiipeämään.
Kyllä harmitti!


Miulle metsä on se maailman paras paikka.
Olen kiintynyt metsään.
Ja puuhun voi myös kiintyä.
Tämä meidän isäntäkuusi oli se
kaikista rakkain ja arvokkain.


Mutta puutkin tulevat tiensä päähän joskus.
Tämä kotikuusi rupesi pikkuhiljaa kuivattamaan oksiaan.
Ja keväällä 2007 se oli kuollut pystyyn.
Sen ikä oli noin 130 vuotta.
Eli se oli aloitellut kasvuaan
parikymmentä vuotta sen jälkeen,
kun äitini isän esi-isät aloittivat asumista tilallamme.

Minua pelotti, että se kaatuisi myrskyssä talon päälle.
Kyselin MHY:n kokouksessa ukoilta neuvoja,
mitä teen kuusen kanssa.
Sanoivat, että jos siulla on hyvät talovakuutukset,
niin anna olla vaan...

Mies sanoi, että hän kaataa sen.
Kiipeää kuuseen ja pätkii.
En uskaltanut uhrata hänen henkeään kuusen kaatoon..

Pyysin metsänhoitoyhdistyksen kautta
tuntemani metsurin apuun.
Hän kiipesi turvaköysien, sahan
ja muiden varusteiden kanssa kuuseen.
Taitavasti hän sahaili mennessään oksia edestään pois.


Hän sahasi kuusen latvasta päin kahdessa osassa.
Pystyyn jätettiin 10- metrinen kanto, toteemipaalu.
Diagnoosi oli: Terve, mutta kuollut.


Murehdin kuusen kohtaloa siskoilleni.
Sanoivat vain, viisaat,
että mitä sie tuosta, kuoleehan ihmisetkin...
Niin, niin, mutta...
Miulle se oli kova paikka.
Pitkään oli kuusen kohdalla niin tyhjää,
että aina näin vaan sen tyhjyyden...


Ainut, joka ymmärsi, miltä miusta tuntui,
oli tätini.
Viimeinen edellisen sukupolven elossa oleva.
Hänellekin se kuusi oli ollut
lapsuudesta saakka se rakas kotikuusi.
Soitin hänelle, ja niin me puhelimessa
itkeä vollotettiin yhteistä surua...


Kanto on paikallaan.
Vuosien saatossa kaarna on jo irronnut
kyljestä melkein kokonaan pois.
Tikat ovat hakanneet sieltä syömistä.


Ensimmäisenä kesänä pojat virittivät
köyden ylös oksantyveen ja leikkivät Tarzania...
Edelleen jokaisena kesänä
joku siinä keikkuu, miun kauhistukseksi...

Muisto-nalle ja muistot.

Illan pimeässä sytytän kynttilän
kannon juuren koloseen.
Kaikkien meitä edellä menneiden muistokynttilän.
 

Istutin kannon juureen uuden kuusen.
Elämä jatkuu...


Pihapiirissä olevat kuuset ovat
joutuneet ottamaan nyt maisemassa
tärkeämpää paikkaa, kuin aiemmin.
Ennen ne olivat niitä pienempiä kuusia
suuren rinnalla.
Nyt sukupolvenvaihdos on tapahtunut!
Ja silmäkin on jo tottunut.


Tätini on kirjoittanut runon "Kotikuusi"

"Kuusi -
lapsuuteni puu
särkässä tuvan takana.
Päätään pitempänä muita
kilometrien matkan se juoksi
kotiinpalaajaa vastaan,
sanoi:
tulithan, lapseni."


Kuva on 1960-luvulta.
Hevoskärriaikaa elellään,
mutta äidin serkun autolla on jo päästy
ajamaan pihaan saakka...

Tämä kotikuusen tarina kuvineen sisältyi
"Minun metsäni"- esitykseen, joka oli pyydetty miulta
pidettäväksi Liperin Leipäpäivässä vuonna 2009.
Leipäpäivän teemana oli silloin "Leipää metsästä".
Samaisen "Minun metsäni" esitin myös
vuonna 2010 MHY- Pohjois-Karjalan Naisten Metsäpäivässä
ja vuotta myöhemmin Farmari- näyttelyssä
Porissa MTK:n osastolla.

Olen tavannut monia ihmisiä,
joille jokin tietty puu, tai tietyt puut,
ovat erittäin rakkaita.
Silloin tuntee yhteenkuuluvuutta ja ymmärtää
täysin toisen tunteet.

Viime joulun alla eräänä päivänä
karjalanpiirakoita tehdessäni
kuuntelin toisella korvalla Pohjois-Karjalan radiota.
Sieltä kuului laulu, joka pysäytti pulikan pyörimisen.
Ihokarvat nousivat pystyyn laulua kuunnellessa.
Se oli Mika Vanhasen tekemä "Kotipihan kuusi".
Todella koskettava laulu.
Sen voi käydä kuuntelemassa osoitteessa:
https://vimeo.com/54533906
Suosittelen!
Ja nyt on kuultavissa samaisesta laulusta Hannu Forsbergin
upea versio osoitteessa:
http://www.youtube.com/watch?v=9aTMS1RVFC0

maanantai 21. lokakuuta 2013

Lunta ja metsäkauriita

Lumi teki haravointityöt!
Siistiä.
Eikun odottelemaan kevättä,
 - ellei lumi sula vielä pois tälle syksylle.

Hanget korkeat nietokset.
No, ehkä kymmenen senttiä.

 Neilikkaruusu kukkii täyttä päätä.

Jäätynyttä keltaista.

 Kynnöspelto piilossa.

Aamunrusko...

Ihan pikkuiset kinokset.

Kissatkin vain pistäytyvät ulkona
ihmettelemässä kylmää ja valkoista.
Ja talvi on kerran vuodessa vain...

Metsäkauriin jälki.

Ihanaa!
Ne ovat edelleen hengissä.
Pyörivät aamulla pihapiirissä, riihen takana.
Puikkelehtivat lehtikuusitaimikossa.
Niitä oli neljä tai viisi.

Vielä on helppo kaivella heinää syötäväksi.
Paksujen hankien aikaan ne ovat aika pulassa
ruuan saannin suhteen.
Pitää viedä talvella taas heinää ja kauraa niille.
Kovin arkoja ovat ihmisen lähestyessä.

Metsäkauriit ilmestyivät meille
joskus 1990- luvun loppupuolella.
Hämmästys oli suuri,
kun niitä alkoi nähdä pihapiirissä.
Ne söivät parin metrin päässä talon seinästä
lintulaudalta tippuneita jyviä.
Olipa siinä luontoelokuvaa suoraan
tuvan ikkunasta!!
Syötettiin niille perunoita, kauraa ja heinää.
Välillä on ollut hiljaisempia vuosia, mutta jälkiä
ja makuupaikkoja on kyllä näkynyt.

Nämä kuvat ensimmäiseltä talvelta,
kun metsäkauriit ilmestyivät ikkunan taakse.

 Kaunis metsäkauris.